• Agape

”Agape tarkoittaa jumalallista rakkautta, Jumalan vaikuttamaa rakkautta. Se on kristinuskon oppien mukaan rakkauden korkein muoto.”

Minä olen nuori pappi, joka syntyi vanhoilliseen perheeseen. Äiti hoiti kotona minua ja yhtätoista sisarustani, isä oli rautakauppias. Me tyydyimme vähään, söimme velliä ja kuljimme sisarustemme vanhoissa vaatteissa vuodesta toiseen. Meillä ei ollut koskaan tarpeeksi rahaa, mutta äitini sanoi, että Jumala oli halunnut niin. Joka sunnuntai ajoimme kärryillä kirkkoon, kuuntelimme saarnaa ja virsiä. Minä sain korvilleni joka kerta, kun nukahdin kesken jumalanpalveluksen. Illat kuluivat rukoillen äidin johdolla.

Minä olen nuori pappi, joka elää hurskasta elämää pienessä puutalossa kirkon lähellä, syrjässä kaupungista. Teen niin, koska haluan olla Jumalan vierellä. Minä olen nuori pappi, joka poikavuosinaan halusi lääkäriksi, ihmisten auttajaksi. Mutta isäni toivoi minusta sielunhoitajaa, ihmisten paimenta, ja niin minä astuin pappisvirkaan. Suoritan vihkimyksiä, ristin Jumalan kuviksi syntyneitä lapsia ja hoidan vainajat viimeiselle matkalleen. Olen yksi Jumalan sanan välittäjistä, tehtävään vihitty nuorukainen, koska isäni niin toivoi.

Raamattu toimii iltalukemisenani, veisaaminen on suurin hupini. Siinä missä muut ikäiseni nauttivat viiniä, minä juovun Pyhästä Hengestä ja luovutan sieluni Jumalalle. Pidän pyhäkoulua nuorille, reippaille pojille, sellaisille kuin minäkin aikoinani olin. Minä olen hyvää elämää elävä nuori pappi, joka toimii moraaliohjeiden mukaan, kuten on opetettu. Rukoilen aamuin illoin, joskus jopa keskellä päivää. Teen kaiken niin hyvin kuin osaan, mutta se ei riitä.

Minulla on silti salaisuus, jota tarkoin varjelen.

Minä olen nuori pappi, jonka mieli on muiden uskovien mielestä sairas. Minä en siedä kahisevia helmoja, en punahuulia tai niiden pehmeyttä. Toisin kuin muut miehet, minä en halua koskettaa naista. Yksiä suurimpia saarnojeni aiheita ovat tasa-arvo ja seksuaalisuus, sekä se, kuinka Jumala hyväksyy jokaisen häneen uskovan. Saarnaan niistä hakeakseni samalla hyväksyntää itselleni, omille teoilleni. Minä olen nuori pappi, joka on usein kaapunsa alla alasti, sillä se saa oloni irstaaksi. Mutta minä tiedän, että Jumala rakastaa minua silti.

Sinä olet se nuori poika, joka tulee joka aamu pyhäkouluun kauluspaidassa ja suorissa housuissa. Sinä olet se nuori poika, joka tervehtii minua iloisesti, nauraa paljon ja kun avaan suuni, kuuntelee hiljaa. Sinä olet se, joka kuorossa laulaa kauneimmin, se, joka tuntien jälkeen jää ripittäytymään, se, joka on kiinnostunut uskon asioista. Kyselet innostuneena, mietit tarkkaan jokaista vastaustani ja sanaani. Sinä olet poika, joka kysyy minulta, miksi Jumala on paha. Minä hiljenen, en osaa vastata. Lähdet kotiin, tulet seuraavana aamuna uudestaan.

Sinä olet se nuori poika, joka kavereidensa yllyttämänä katsoo papin kaavun alle.

Minä olen pappi, joka saa sosiaaliviranomaiset peräänsä. Joudun päiviksi tutkintavankeuteen, vastaan kymmeniin kysymyksiin, olen paikalla, kun pieni puutaloni tutkitaan. Tauluntaustat, matonaluset, makuuhuone syynätään erityisen tarkkaan. Seurakunnastani erotaan, kävijämäärät laskevat väliaikaisesti ja pyhäkouluni lopetetaan. Minä olen pappi, joka on vähällä menettää virkansa pienen viattoman kurkistuksen myötä, pappi, joka vain juuri ja juuri välttää vankilatuomion.

Lähden kaaosta pakoon Jerusalemiin, vietän kaksi vuotta siellä ja kolme Betlehemissä. Teen viisi pyhiinvaellusta, toivon löytäväni itseni ja rukoilen isäni hyväksyvän minut takaisin pojakseen. Mutta palattuani hän vain kääntää minulle selkänsä, sanoo minun kääntyneen Jumalaani vastaan. Minä olen pappi, joka masentuu ja kieltää itsensä ja syvimmän olemuksensa.

Sinä olet se poika, joka taas vuosien kuluttua astuu kirkkoni kiviportaille. Seisot selkä suorassa, tiukassa t-paidassa ja farkuissa. Pituutta sinulla on enemmän kuin minulla, hiuksesi ovat valkaistut ja vasemmassa korvassasi roikkuu kultainen rengas. Katsot minuun veikeillä silmilläsi, ja tiedän sen olevan sinä. Sinusta on kasvanut mies, mutta olet edelleen se, joka laulaa kaikkein kauneimmin. Haluat ripittäytyä, kerrot yksityiskohtaisesti kaiken, mitä haluaisit minulle tehdä salassa ihmisten katseilta.

Sinä saat minut huumattua tarkoin harkituilla lauseillasi, merkitsevillä katseillasi. Kosketat kättäni, minä varoitan sinua. Johdatat minut sakastiin, hukutat suudelmiin ja nuoren miehen lupauksiin. Tunnen kaiken jumalallisen katoavan ympäriltäni kun painaudut minua vasten, täytät minut kokonaan ja jätät taas tyhjäksi. Minä olen pappi, joka tuntee kaiken pyhän valuvan ulos itsestään. Tunnen itseni likaiseksi, iljettäväksi, ensimmäistä kertaa elämässäni todella tyydytetyksi ja hyväksytyksi.

Varoitan sinua uudelleen, olit jo kerran viedä elämäni. Vaadin, ettei tämä tule toistumaan. Naurat minulle heleästi, palaat seuraavana iltana, sekä sitä seuraavana, sitä seuraavana, sitä seuraavana… Jatkat viikkoja, kuukausia, jokaisella kerralla saat vieteltyä minut syntiin, lähemmäs ikuista kadotusta. Kuiskit korvaani pakanallisia sanoja, olet menettänyt uskosi ja houkuttelet minua tekemään saman. Kerron sinulle rakastavani ainoastaan Jumalaa, vastaat yhtymällä minuun entistä rajummin.

Uskoni rakoilee. Minun ei auta kuin pysyä vahvana.

Vaan uskoani vahvemmat ovat sinun käsivartesi, jotka huolella hellivät kehoani. Olen antanut vallan lihan nautinnoille, lepattelevalle tunteelle sydämessäni. Ensimmäisenä adventtisunnuntaina luen Raamattua ja ymmärrän, että vaikken minä kieltäisi Jumalaa, Jumala kieltää minut. Hän antaa ymmärtää, etten voi rakastaa kahta miestä samanaikaisesti – minun on valittava, joko Hän tai sinä. Minun on valittava, joko iankaikkinen elämä tai hetkellinen taivas.

Minä olen pappi, joka käy viimeiselle ehtoolliselleen. Juon lähestulkoon puolet punaviinipullosta, enempää en vuosien absolutismin tuloksena kykene nielemään. Murran ehtoollisleivän ja jätän sen puolikkaat alttarille kuvaamaan murtunutta sydäntäni. Liitän käteni yhteen, hyvästelen Herrani hiljaisia kiitoksia kuiskien. Oloni on vapautunut, rentoutunut. Pian minä voin viimein olla sitä, mitä olen aina halunnutkin olla.

Minä olen vanha pappi, joka valitsee rakkauden uskontonsa sijaan.