Pariskunta käveli syksyn koristamalla puistolla, jonka lähettyvillä oli pieni silta. Alla vielä solisi vettä, eikä se ollut vielä jäätynyt kiinni. Nainen oli selvästi onneissaan siitä, että syksy oli niin pitkällä kun lehdet tippuivat puista suoraan pieneen lampeen, olleen ympyrän muotoinen. Muutamat joutsenet lipuivat veden pinnalla, samalla sukien omia höyheniään.
Mies tyytyi katsomaan vaimoaan, joka oli napannut pienen leipäpussin käsilaukustaan tarjoen joutsenille leipää. Nainen yritti houkutella joutsenia tulemaan luokseen, mutta joutsenet pysyivät kaukana hänestä. Nainen jopa käskytti miestään houkuttelemaan niitä, mutta mies ei vain suostunut vaimonsa pyyntöön. Nainen ei yllättynyt miehensä käytöksestä, sillä mies ajatteli ensinnäkin omaa napaansa eikä enää välittänyt vaimostaan. Hän saisi vaikkapa kuolla, miehen ajatellessa noin omasta vaimostaan useaan otteeseen. Mies oli vain mennyt naimisiin sen hetken huumasta, jonka oli kokenut muutama vuosi sitten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti