Tunnen, kuinka puun kirkas aamukaste valuu kasvoilleni. Tunnen hiuksissani, kuinka tuuli menee niiden läpi kuin hämähäkki menisi seittinsä läpi. Olen rauhassa. Täällä olen oma itseni.
Jossain kuulen ukkosen, eikä se pelota minua yhtään. Odotan sateen tuloa, jotta voisin haistaa sen raikkaan tuoksun kaikkialla. Ukkosen lisäksi kuulen eläinten ääniä, kuulen kuinka ne kaikki elävät sovussa keskenään taistelematta keskenään. Katsahdan ylöspäin. Kuulen kolibreja, jotka lentävät suuren puun oksistoon. Niillä on siellä pesät, olin ajatellut. Kiersin puun ympäri ja näin, kuinka kolibrit lentelivät ympäriinsä kauniisti, niin viehkosti.
Ajattelin juoksevani jonkin matkaa, kohti läheiselle vesiputoukselle että järvelle. Onneksi minulla oli paljaat jalat, sillä en pidä kengistä laisinkaan. Kuulen, kuinka kolibrit lentävät perässäni kuin olisi ollut tärkeäkin niille
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti