Vanhemman lumikerroksen päälle oli yön aikana ilmaantunut uutta,
kevyttä lunta, joka kimalteli harmaiden pilvien välistä tirkistelevissä auringonsäteissä.
Se oli näky, josta monet salaisesti toivoivat saavansa nauttia rauhassa.
Toive kävi vain harvoille toteen, niin kiireinen on maailma.
Yksi näistä onnekkaista oli kaunis, nuori nainen.
Puisto oli valkea kuin morsian. Lumi narskui kenkien alla ja
mies piti hunnun peittämistä kirsikkapuun oksista lähes yhtä paljon kuin silloin, kun puut kukkivat.
Kun hanki ei ollutkaan virheetön eräässä kohtaa, Elle pysähtyi.
Tiheän puukeskittymän joukkoon kulkivat kengänjäljet. Vain kohti, ei takaisin.
Eihän siinä oikeastaan ollut mitään ihmeellistä.
Joku vain oli kuullut luonnon kutsuvan ja päättänyt sotkea lahkeensa lumeen.
Hänelle kuitenkin selvisi pian, kun hän oli jo kääntynyt lähteäkseen,
etteivät askeleet olleet satunnaisia. Hänen olkapäähänsä törmäsi pieni lumipallo.
Puiden seasta kuului naurua, joka kuulosti Ellen korviin hyvin tutulta.
Häntä ei olisi huvittanut kastella lahkeitaan lumessa.
Mutta kosto on se, joka elää, ja vielä voi hyvin, kun Ellestä oli kyse.
Joku vilahti puiden välissä. Vaaleat housut, musta takki.
Raskaasti huokaisten hän sovitti askeleensa toisiin jälkiin lähtien vaeltamaan puiden sekaan.
Kohta nauru kuului uudelleen, ja seuraava lumipallo osui suoraan takaraivoon.
“Dante!”
Seuraavassa hetkessä kaikui huudahduksia, ja lumi pöllysi.
Ennen vain yhdet jäljet omistanut hanki oli sotkussa.
Askeleet vilisivät puiden välissä, kompastellenkin.
Lopulta Elle sai Danten kiinni.
Poika ei lakannut nauramasta ennen kuin hänet painettiin selkä edelläpäin puuta.
Vähitellen hiljaisuus laskeutui kirpeään talvi-ilmaan,
oli helpompi huomata höyryävät hengitykset, jotka karkasivat raottuneista suista.
Kun ilmaan leijailevat höyrypilvet katosivat hetkeksi, pikkulintu kallisti päätään ihmetellen.
Oli kyse suudelmasta, pehmeästä kuin puuterilumi.
Puun runko oli jääkylmä vasten Danten selkää, mutta Ellen läheisyys lämmitti hänet.
“Mennään kotiin.”
Violetti ja musta lapanen yhdessä, lahkeet lumiset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti