Vuodet vaihtuvat, päivä jatkuu.
Niin kulkee elämä.
Muisto pysyy muistona, hiljaisuus hiljaisuutena.
Unohtaminen tuntuu raskaalta, periksi antamattomana.
Kuulen korvissani naurua, pienen lapsen.
Muistoissamme hän kulkee, ainiaan.
Muistona hän pysyy, monissa mutta silti erilaisissa muistoissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti